Mustalla hiekalla

Vuoden 2011 metallialbumit

Vuosi 2011 alkaa olla paketissa. Vuosi on ollut metallimusiikin kentällä antoisa, monta hienoa albumia on ilmestynyt, ja hyviä keikkojakin on ollut runsaasti. Alla on listattuna mielestäni viisi vuoden parasta metallialbumia, olematta mitenkään paremmuusjärjestyksessä. 

  • Septicflesh - The Great Mass
    Parasta mitä Kreikasta on tänä vuonna kuulunut. Death metalia, massiivisia
    orkestraatioita  ja kuoroja yhdistelevä The Great Mass kuuluu ehdottomasti vuoden
    kärkikiekkojen joukkoon. Levy, jolta joka kuuntelulla löytää jonkun korvakarkin nautittavaksi. Bändin vokalistin taiteella kuvitut kannet täydentävät levyn sisältöä hienosti. 
  • Turisas - Stand Up And Fight
    Stand Up And Fight on myös herkkua alusta loppuun. Levyllä Turisas on tehnyt kaiken suuremmin, mukana on jousia ja kuoroja, eikä levyltä todellakaan löydy   yhtään täytekappaletta. Tosin bändi joutuu keikoilla turvautumaan entistä enemmän taustanauhoihin, vaikka tuskin tuo ketään haittaa.
  • Amorphis - The Beginning Of Times
    En aluksi ollut aivan varma, pidinkö tästä levystä. Pienen totuttelun jälkeen jouduin kuitenkin toteamaan, ettei Amorphis pettänyt tälläkään kertaa. 
  • MyGrain - MyGrain
    MyGrainin kolmas kiekko pääsi hieman yllättämään. Edellinen albumi Signs Of Existence oli mielestäni hieman vaisu, joten odotukseni eivät olleet levyn suhteen 
    hurjat, mutta positiivisesti on aina mukava yllättyä. Sopivan mittainen levy täynnä hyvää ja tarttuvaa melodeath-rämistelyä. Suosittelen lämpimästi!
  • Sólstafir - Svartir Sandar
    Tälle blogillekin nimensä lainannut levy. Järkälemäinen, kahdelle levylle jaettu teos, joka vaatii aikansa avautuakseen, mutta on vaivan arvoinen. Islanti esityskielenä hieman vieroksutti ensin, mutta sopii kuitenkin levyyn hienosti. Ei sanoja aina tarvitsekaan ymmärtää. 

Tänä vuonna on julkaistu monta muutakin hienoa levyä, jotka kilpailivat kärkisijoista omalla levylautasellani, esimerkiksi Metsatöllin Ulg, Kypck:in (Kursk) Ниже, sekä Týrin The Lay Of Thrym. Haluaisin sanoa että Nightwishin Imaginaerum olisi vuoden parhaita levyjä, mutta se on kuitenkin liian hajanainen kuuntelua kestäväksi albumiksi, muutamasta huippubiisistä huolimatta. Ehkä tuleva elokuva, jonka soundtrackiksi albumi on tehty, puhaltaa jotain uutta albumiin.

Vuoden suurin pettymys oli ehdottomasti Opethin Heritage. Olisi se pitänyt arvata jo ennakkohaastatteluista, kun Mikael Åkerfeldt sanoi, että Opeth on tehnyt levyn itseään varten, eivätkä he välitä mitä fanit ajattelevat. Joidenkin mielestä levy on varmasti vuoden paras, tai jopa Opethin paras tuotos, mutta minä en siitä pitänyt. Heritage on varmasti Opethin kiistellyin albumi.Proge on hankala laji, myös kuulijalle. Death metal on aina ollut iso osa Opethin musiikkia, ja sen jättäminen kokonaan pois oli monelle liian iso pala purtavaksi. Ehkä levy vielä joskus aukenee minulle, mutta toistaiseksi en ole siitä saanut juuri minkäänlaista otetta. Ei levy läpeensä huono kuitenkaan ole, nimikkoraita Heritage on hieno kappale, mutta kokonaisuus ontuu.

Joulu, vuoden synkin juhla on jo ovella, joten tähän loppuun vielä joulu-aiheinen musiikkivideo.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Hyvä lista.
Lättyarvostelustasi uupui Insomnium:n "One for sorrow". Olisi mukava kuulla mielipiteesi kyseisestä äänitteestä.

Finnish Metal Awards 2011 äänestys on nyt avoin. Siihen voi osallistua täällä:
http://www.imperiumi.net/index.php?act=fma

Jouluaiheinen musiikkivideo oli mainio, ihan tässä herkistyy. Oma suosikkini on toki yhä Medeian tulkinta:
http://www.youtube.com/watch?v=IrjwS-0EX90

Käyttäjän hellminen kuva
Vesku Helminen

Ostin One For Sorrow:n vasta aika vähän aikaa sitten, eikä se vielä ehtinyt tätä postausta kirjoitettassa ehtinyt päästä henkilökohtaiselle top-listalleni. Onhan se hyvä levy, ei siitä mihinkään pääse. Sitä tasaisen hyvää laatua mitä yhtyeeltä saattoi odottaakin. Päätösraita One For Sorrow on melko musertava, sillai hyvällä tavalla.

Medeian musiikkivideot ovat melko hykerryttäviä, piti oikein katsoa kaikki läpi. :)